"Onhan se nyt kivempaa etsii itte tietoo kuin istuu hiljaa ja kuunnella opee" : toimintatutkimus ryhmätutkimuksesta

Tämän tutkimuksen tarkoitus oli kokeilla käytännön opetustyössä Shlom Sharanin ryhmätutkimusta. Tämä opetusmetodi perustuu teoriassa sekä aktiivisen että yhteistoiminnallisen oppimisen periaatteille ja siinä oppilaat työskentelevät pienissä ryhmissä. Koko luokan yhteinen pääotsikko jaetaan oppilaiden intressien mukaan alaotsikoihin ja he tutkivat omaa alaotsikkoaan itse valitsemiensa ja laatimiensa kysymysten pohjalta. Tutkimukset esitetään muulle luokalle tutkimusryhmien itse valitsemilla tavoilla opettaen toinen toisilleen tutkimustuloksensa. Lopuksi koko produktio arvioidaan yhdessä.Tutkimusongelmaa tämän metodin soveltuvuudesta ala-asteen opetuksessa lähestyttiin toimintatutkimuksen keinoin: tutkija itse oasllistui tutkimukseen. Kohteeksi oli valittu kolme eri luokkaa: Munkkivuoren 3 B luokka, Hämeenlinnan normaalikoulun 5-6 luokka ja ryhmä Tampereen yliopiston opettajankoulutuslaitoksen opiskelijoita. Tutkimuksen painopiste suunnattiin menetelmän soveltuvuuden tutkimiseen kahdella ala-asteen luokalla, opiskelijoiden kohdalla toteutettiin tutkimus kohtalaisen lyhyessä ajassa. Luokkien varsinaisten opettajien rakentava suhtautuminen ja kriittiset palautteensa auttoivat selviytymään lyhyestä tutkimusajasta johtuneista vaikeuksista. Tällaiset tutkimustulokset on sidottu kontekstiin eikä niitä senkään vuoksi pidä yleistää. Ne antavat suuntaa kyseisen opetusmetodin toimivuudesta ja kuvailevat ryhmätutkimuksen toteutusta kolmesta eri näkökulmasta, tulosta testattiin ja arvioitiin tutkijan lisäksi sekä luokkien omien opettajien että oppilaiden palautteen avulla.Olen kokeillut ryhmätutkimusta kolme kertaa eri luokka-asteilla ja kokemuksieni pohjalta olen päätynyt siihen tulokseen, että Sharanin opetusmetodi sopii erinomaisesti kaikille luokka-asteille. Ryhmätutkimuksen kokonaisuuden kannalta olisi hyvä, että oppilaat hallitsisivat aktiivisen oppimisen ja yhteistoiminnallisuuden oppimismetodit. Tutkimustuloksissa tuli korostetusti esille, että ilman näitä taitoja tulokset saattavat aluksi jäädä vaatimattomiksi, joten lopputuloksen kannalta aivan ratkaiseva merkitys on luokan opettajan omilla valmiuksilla ohjata erilaisia oppilaita ja muodostaa toimivia ryhmiä. Teoria näiden valmiuksien tarpeesta konkretisoitui hyvin käytännössä oppilaiden yrittäessä laatia kysymyksiä ja pohtiessa yleisaiheen jakamista alaotsikoihin. Prosessin aikana oppilaat tarvitsevat myös mitä moninaisimpia taitoja, kuten esimerkiksi kykyä opettaa selkeästi muille oppilaille oman tutkimuskohteensa tärkeimmät asiat, joita taitoja alaluokkalaisilla ei vielä ole. Näiden taitojen puuttuminen ei kuitenkaan estä ryhmätutkimuksen suorittamista. Mikäli oppilaat eivät kuitenkaan hallitse esimerkiksi tiedonhakua, vaikuttaa se luonnollisestikin lopputuotokseen. Luokan tasosta ja valmiuksista riippuen, ryhmätutkimuksen aikana opitaan enemmän joko näitä oheistaitoja, kuten tutkimusteknisiä taitoja tässä tutkimuksessa tapahtui kahdelle luokalle tai sitten luokan jo hallitessa nämä taidot, he oppivat kognitiivista tietoa tutkimuskohteesta. Opiskelijaryhmä oli tästä hyvänä esimerkkinä. Huolimatta tutkimustilanteessa olleista vaikeuksista vaikutelmaksi jäi hyvin positiivinen kuva Sharanin opetusmetodin soveltuvuudesta kaikille luokka-asteille. Koululaitoksen ollessa koko ajan ympäristöstä tulevien muutospaineiden kohteena voisi hyvin ajatella Sharanin mallin vastaavan hyvin moneen käytännön elämän asettamaan haasteeseen pitkälle tulevaisuuteen.Asiasanat: yhteistyö - oppiminen, ryhmätyö - oppiminen, opetusmenetelmät - arviointi, toimintatutkimu